Kuka minä olen?

ELÄMÄÄNI LAPSUUDESTA:

Olen syntynyt Posiolla v. 1957. Lapsuuden muistot ovat hyvin kauniita.

Lapin upeat vaaramaisemat ja komeat pohjoisen puhtautta kimaltelevat hiekkarannat antoi minulle upean lähtökohdan tulevaan. Lapsuuteni keittiön ikkunamaisema oli kaunis järvimaisema, jota reunusti upea hiekkaranta.

 "Imin" voimaa kauniista luonnosta, joka nostatti myös minut henkisyyteen.

Taiteellinen herkkyyteni, joka alkoi kukoistamaan jo lapsuudessa.  Jouluna sain lahjaksi aina  piirustuspaperia ja värikynät. Kun paperi loppu käytin "Otsonkaupan" ruskeaa käärepaperia, mihin käärittiin makkarat ym. Silloin ei ollut rahaa piirustuspapereihin vaan käytettiin kaikki puhdas paperi piirtämiseen.

Mielikuvitus lensi, elin omassa maailmassa. Myöhemmin sain kuulla että isän veli Kalle lähetti joka joulu meille lapsille joulupaketteja. Joulupaketti sisälsi aina piirustuspaperin ja värikynät. Olen hyvin kiitollinen siitä että hän kannusti näin minua piirtämään. Ehkäpä hän näki minusta sen herkkyyden että pystyisin luomaan paperille jotain kaunista.

Henkisyyteen ja henkisiin aisteihin  ja kykyihin varjosti lapsuuden sairaus. Ikävänä varjona lapsuudesta reunusti minua synnynnäinen sydänvika ja piirtämisen turvin osasin käsitellä tulevaa kuoleman pelkoakin. Jouduin kohtaamaan kuoleman. Ajatus kuolemasta, mitä se on? Onko elämää kuoleman jälkeen jne. Silloin ei vielä leikattu lapsipotilaita Suomessa. Lapsuuden toverit  sanoivat sinä kuolet? Pienenä lapsena  sitä ei vielä ymmärtänyt. Tunsin enkelin lähelläni ensinmäisiä kertoja joka lohdutti minua. Minulla oli paljon kehosta irtaantumis kokemuksia joita pidin luonnollisena. Luulin että kaikilla on näitä kokemuksia.

Vuonna 1964 minut leikattiin Helsingin Lastenklinikalla ja kesä meni sairaalan käytävillä ja kävipä meitä itse Arvo Ylppökin katsomassa ja leikkimässä meidän kanssamme ja taisipa pitää jopa polvellaan.

Muistan hänen korvansa erityisesti ja useat kerrat hän kävi meitä viihdyttämässä. Mitäpä tällainen tarkkasilmäinen 8 - vuotias ei huomaisi. Muistikuvat hänestä jäi pysyvästi mieleen ja jälkeenpäin ymmärsin kuka hän oli.

Myöhemmin elämässäni Lastenklinikan kummit haki kuvittajaa kirjalleen ja he valitsivat minut kaikkien suomen kuvittajien joukosta tietämättään että oli lapsena ollut myös potilaana ko. sairaalassa.

Ilokseni Lastenklinikoiden hallitus valitsi minut taiteilijakummiksi. Silloin totesin että sattumia ei ole ja nyt ympyrä sulkeutuu.

Olen kuvittanut heille kirjan: Minun sairaalamatkani sairaalakirjan, painos oli 100 000 kpl sekä myös kiertävä näyttely joka käsitti kaikki suomen yliopistolliset sairaalat.

Suunnittelin heille myös joulupostikorttisarjan jota myytiin suomen alueella.

Henkisyyteni ja lahjani auttajana kehittyivät hiljalleen elämänkokemuksieni myötä.

Lapsena oli hyvin herkkä ja aistin ja tunsin ihmisten ajatukset. Lapsuudesta saakka minulla oli ns. rajakokemuksia ja enkelikokemuksia sekä ilmestyksiä elämäni varrella. Synnynnäisen sydänvian, sairauteni kautta herkistyin ja jouduin tutustumaan kuolemaan ja mitä se on? Kiinnostus kuolemaan onko kuoleman jälkeen mitään? Pelkäsin sitä. Oli vielä lapsi 8- vuotias ja moni samanikäiset kaverini sanoivat että sinähän saatat kuolla? Mitä se kuolema on, pienen tytön ajatuksissa oli? Kuolemankokemus oli lähellä minua. Jouduin työstämään sitä koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Tutustuin henkisiin kirjoihin, muutettuani Etelä-Suomeen asumaan. Pelko jota kohtasin kasvoista kasvoihin muutti muotoaan. Henkimaailma lähestyi minua. Johdatti minua erilaisiin asioihin, ihmisiin jne. Uusi polku oli alkanut.

​

Tutustuin nykyiseen mieheeni ja samalla myös henkiseen piiriin jossa meditoitiin ja rukoiltiin ihmisten puolesta.

Voimaannuin, rauha täytti sieluni.

Valon polku oli alkanut. Iloa minulle tuotti se että henkimaailma oli minua lähestynyt ja koin että minun ei tarvitse pelätä mitään. Rakkautta tuo minulle se että sain ja saan auttaa ihmisiä, läheisiä ja jakaa näitä lahjoja eri tavalla. Unohtamatta meidän ihanaa Carolain enkeliä joka on lähelläni tuomassa lohtua ja omaa valon energiaansa. Näistä elementeistä myös koostuu henkisten sivujeni nimi.

Haluan mainita tässä, että ehkä elämäni yksi suurimmista kokemuksista oli minulle Brasilian Casa de dom Inácio, Abadiniassa käynti Meedio Joáo de Deuksen luona vuonna 2014 sekä 2019. Tunsin että Casan entiteetit aivan kuin "rakensivat" minut uudestaan. Auttajaksi, näkijänä parantajaksi. 

Vuonna 2019 minua "henget" kutsui taas Casaan, silloin  Joaò ei enää ollut Casassa mutta paikka oli kilometrin säteeltä täyttynyt energioiltaan ja entiteeteiltään hyvin lempeäksi Rakkaudelliseksi. Meditointi hilejentyminen, parantava energia ja rukous täytti tilan. Totesin siellä ollessa että Eniteetit toimivat aivan samalla tavalla kuin ennenkin. 

​

Jos haluat tutustu elämääni laajemmin, henkisenä kulkijana suosittelen lukemaan mieheni Juhanin kirjoittaman kirjan minusta: Tarja Senne: Toinen jalka taivaassa. Kirja on erittäin mielenkiintoinen joka kertoo edellisistä elämistä, kosmisista kokemuksita, kotipyramidin rakentamisesta ja laajasti  henkisistä näkijän, parantajan kyvyistäni.

Kirjaa voi tilata: www.tarjasenneart.com